Siirry pääsisältöön

Sarastuksen viisautta

Jaḥjā ˀibn Ḥabaš ˀas-Suhrawardī

حكمة الاشراق

ḥikmatu‿l-ˀišrāqi

Sarastuksen viisautta

المقدّمة

ˀal-muqaddimatu

Johdanto

(١) بِسْمِ ٱللهِ ٱلرَّحْمَٰنِ ٱلرَّحِيمِ‏. خلّ ذكرك الّلهمّ وعظم قدسك وعزّ جارُك وعلت سُحُاتك وتعالى جدّك! صلّ على مصطفيك واهل رسالاتك عموما، وخصوصا على محمّد المصطفى سيّد البشر والشفيع المشفّع فى المحشر، عليه وعليهم السلام. واجعلنا بنورك من الفائزين ولآلائك من الذاكرين ولنعمائك من الشاكرين.

(٢) و بعد اعلموا اخوانى انّ كثرة اقتراحكم فى تحرير حكمة الاشراق اوهنت عزمى‌ فى الامتناع و ازالت‌ ميلى الى الاضراب عن الاسعاف. و لو لا حقّ لزم‌ و كلمة سبقت و أمر ورد من محلّ يفضى عصيانه الى الخروج عن السبيل، لما كان لى داعية الاقدام على اظهاره، فانّ فيه من الصعوبة ما تعلمون. و ما زلتم يا معشر صحبى- وفّقكم اللّه لما يحبّ و يرضى- تلتمسون منّى ان اكتب لكم كتابا اذكر فيه ما حصل لى بالذوق فى خلواتى و منازلاتى: و لكلّ نفس طالبة قسط من نور اللّه قلّ او كثر، و لكلّ مجتهد ذوق نقص او كمل. فليس العلم وقفا على قوم ليغلق‌ بعدهم باب الملكوت و يمنع المزيد عن العالمين، بل واهب العلم‌

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teosofian määritelmä

Poikkeuksellisen illuminaation —siis ei ilmoituksen— kautta saatu välitön tieto Jumalasta. Varsinkin syvällinen ymmärrys Jumalan ajatustoiminnasta sekä Jumalan ominaisuuksien välisistä suhteista. Webster's Dictionary, 1875

Historia toistaa itseään

On mielenkiintoista huomata, että melkein kaikki, mitä kriittisesti suuntautuneet juutalaiset rationalistit ovat sanoneet Zoharin kirjoittajasta, Mooses Leonilaisesta, ovat samanhenkiset kristityt kirjoittajat sanoneet lähes sanasta sanaan siitä merkittävästä bysanttilaisesta mystikosta, joka omaksui nimen Dionysios Areopagita Apostolien teoista 17:34 ja joka kirjoitti noin 500 jKr. Itse asiassa Leonilaisen ja Areopagitan tekstien yhtäläisyys ylittää heidän nerouttaan ja luonnettaan koskevan ankaran arvostelun. Kristillisen ja juutalaisen mystiikan historioissahan heidän asemansa on hämmästyttävän samanlainen. Scholem, Gershom, Major Trends in Jewish Mysticism, New York NY, Schocken Books, 1974

Pako yksin kohti yhtä ja ainutta

Merkittävän adeptin lienee pakko salata valtaosa syvähenkisestä elämästään, jotta ei tulisi paljastaneeksi sitä suruttomille ja asiasta piittaamattomille. Mutta hän murehtii eikä iloitse tästä hiljaisuudesta, sillä hän koettaa aina löytää keinoja, joilla ammentaa sielunsa puhtainta substanssia muiden sielujen tyhjyyden täytteeksi. Hänestä vaikuttaa paremmalta, että hänen oma sielunsa heikkenee tai että se jopa jatkaa maallista vaellustaan, kuin se, että toisten sielut jäisivät vaille minkäänlaista voimaa tai rauhaa. Adepti on mielestään lähetetty muiden pariin murtamaan muurit, jotka erottavat heidät niin toisistaan kuin elämän lähteestäkin — eikä rakentamaan uusia muureja. Ollessaan toisten luona adeptin mieleen muistuu vanha maaginen kuva pelikaanista, joka syöttää pienokaisiaan sydänverellään. Kun uhraus on saatu päätökseensä ja kun hän menee menojaan kohti lopullista adeptiutta, hän kulkee ypöyksin, sillä ihminen saavuttaa korkeimman viisauden kuoleman kaltaisessa yksinäisyydessä.