Lähtökohta

Ἀλλ' οὔτ' ἀπολέσθαι τὰ κακὰ δυνατόν, ὦ Θεόδωρε ‑ ὑπεναντίον γάρ τι τῷ ἀγαθῷ ἀεὶ εἶναι ἀνάγκη ‑ οὔτ' ἐν θεοῖς αὐτὰ ἱδρῦσθαι, τὴν δὲ θνητὴν φύσιν καὶ τόνδε τὸν τόπον περιπολεῖ ἐξ ἀνάγκης. διὸ καὶ πειρᾶσθαι χρὴ ἐνθένδε [b] ἐκεῖσε φεύγειν ὅτι τάχιστα. φυγὴ δὲ ὁμοίωσις θεῷ κατὰ τὸ δυνατόν· ὁμοίωσις δὲ δίκαιον καὶ ὅσιον μετὰ φρονήσεως γενέσθαι.

Voi Theodoros, ei pahaa voi saada häviämään. Hyvälle täytyy aina olla olemassa jokin vastakohta. Se ei voi asustaa jumalien joukossa, joten sen on pakko oleilla ihmisluonnossa ja täällä maailmassa. Siksi täytyy yrittää paeta [b] täältä sinne niin pian kuin suinkin. Pakeneminen taas on kehittymistä mahdollisimman suuressa määrin jumalan kaltaiseksi, ja jumalan kaltaiseksi tuleminen on tulemista oikeamieliseksi ja hurskaaksi ja järjen mukaiseksi.
Platon, Tht. 176a6–b3.

Καὶ οὗτος θεῶν καὶ ἀνθρώπων θείων καὶ εὐδαιμόνων βίος, ἀπαλλαγὴ τῶν ἄλλων τῶν τῇδε, βίος ἀνήδονος τῶν τῇδε, φυγὴ μόνου πρὸς μόνον.

καί – ja ; οὗτος αὕτη τοῦτο – tämä ; θεός ὁ – jumala ; ἄνθρωπος ου ὁ – ihminen ; θεῖος ᾱ ον – jumalallinen, pyhä ; εὐδαίμων ων ον – onnellinen ; βίος ὁ – elämä ; ἀπαλλγή ἡ – vapautus, välttäminen, poistaminen ; ἄλλος η ο – toinen [asia] ; ὅδε ἥδε τόδε – tämä tässä/täällä ; ἀνήδονος ος ον – epämiellyttävä, nautintoa vailla ; φυγή ἡ – pako ; μόνος η ον – yksin[äinen] ; πρός – P + kohti, ILLAT.

Tätä on jumalien sekä jumalan kaltaisten ja onnellisten ihmisten elämä: vapautua täällä olevista toisarvoisuuksista ja olla niistä piittaamatta — pakoa yksin kohti yhtä ja ainutta.
Plotinos, VI.9.