Siirry pääsisältöön

Ykseysajattelu

Eräässä qabbalistisessa FB-ryhmässä virisi keskustelu siitä, milloin ykseysajattelu tuli osaksi juutalaista mystiikkaa. Aiheen alullepanija lainasi Stanfordin filosofian tietosanakirjasta muutaman ykseysajattelun luonnehdinnan:

«Jumala eroaa niin radikaalisti luomakunnan olennoista, ettei Häntä voi hahmottaa samalla tavalla kuin luotuja.»

«Jumala on yksinkertainen siinä mielessä, että Hän on diskursiiviselle ajattelulle tyypillisten moninaisuuksien ja kokoonpantujen muotojen tuolla puolen.»

Ei voinut olla aistimatta, että keskustelun virittäjällä oli taka-ajatuksena esittää tällaisen ajattelun tekevän Jumalasta niin etäisen, ettei sellainen sopinut juutalaiseen eetokseen.

Ykseysajattelun systematisoija Proklos muotoilee kuitenkin lohduttavasti teoksensa Στοιχείωσις θεολογική (Teologian alkeet/perusteet) ensimmäiseksi väittämäksi:

1. Πᾶν πλῆθος μετέχει πῃ τοῦ ἑνός.
1. Kaikki moninainen osallistuu jollakin tavoin ykseyteen.

Muut vaihtoehdot ovat Proklokselle mahdottomia. Jos moninaisien osat perustuisivat jälleen moninaisiin, ei todellisuudella olisi mitään koossa pitävää, vaan kaikkeus hajoaisi äärettömien äärettömiksi...

Mystikon tavoite ei kuitenkaan karkaa käsistä, sillä hän on jo lähtökohtaisesti yhteydessä ykseyteen.

Kommentit